Tämä on toinen osa valmentajille suunnatuista lukusuosituksista. Tälläkin kertaa olen lukenut kirjoja jalkapallovalmentajan näkökulmasta, mutta vai yksi viidestä kirjasta kertoo jalkapallosta. Neljä ensimmäistä kirjaa ovat saatavilla vain englannin kielellä, joten en ole erikseen maininnut asiasta joka kirjan kohdalla. Viimeisen kirjan voi lukea myös suomeksi. Nämä eivät ole rantalukemista, joten nyt kannattaa tarttua kirjaan vielä ennen kesää ja aurinkoa.
R.A. Schmidt ja T.D. Lee: Motor Learning and Performance
Tämä on motorisen oppimisen käsikirja. Se lähestyy liikkumisen perusteita melko tieteellisellä otteella, mutta tämä ei ole huono asia. Kirjassa käsitellään lukuisia esimerkkejä tutkimuksista, joiden perusteella tieto liikkumisen lainalaisuuksista on meille kertynyt. Omasta mielestäni esimerkit ovat mielenkiintoisia. Vaikka esimerkit eivät suoraan käsittele jalkapalloa, niiden avulla voi löytää mm. vastauksen kysymykseen kuinka monta asiaa jalkapalloilija ehtii syötön aikana päätä kääntäessään havaitsemaan. Kirja on oppikirjamaisesti jaoteltu lukuihin ja kappaleisiin, mikä on hyvä asia, sillä koko kirjaa ei tarvitse kahlata läpi kerralla. Kirja ei vaadi esitietoja hermoston rakenteesta ja toiminnasta, mutta halu sellaisten oppimiseen saattaa herätä tämän kirjan myötä.
P. de Bruyckere, P.A. Kirschner, C.D. Hulshof: Urban Myths about Learning and Education
Tämä kirja ampuu tykillä oppimiseen liittyviä uskomuksia ja neuro-huuhaata. Jos vielä uskot oppimistyyleihin tai siihen, että pojat ovat parempia matematiikassa kuin tytöt, että vasen aivopuolisko on analyyttinen ja oikea luova, että käytämme vain 10% aivojen kapasiteetista tai että internet tekee meistä tyhmempiä, tämä opus on kuin tehty sinua varten. Kirja kuvaa myös oivallisesti kuinka myytit syntyvät. Kas näin se käy: 1) Lainataan väärin kuuluisaa asiantuntijaa tai tutkijaa. 2) Virheellisessä lainaamisessa on olennaista, että monimutkainen asia muokataan yksinkertaiseksi viestiksi, joka on helppo muistaa (esim. 10 000 tunnin sääntö). 3) Odotetaan, että riittävän suuri määrä ihmisiä alkaa toistamaan valhetta. 4) Tässä vaiheessa humpuuki on usein jo kantautunut alkuperäisen lausujan korviin, joka yrittää tietysti korjata vääryyden. Silloin on kuitenkin jo liian myöhäistä. On siis huomionarvoista, että myytin luoja ei aina tähtää oman arvon nostamiseen, vaan väärät sanat itse asiassa asetetaan toisen suuhun. Silloin herää kysymys, onko myyttien synty lainkaan tarkoitushakuista? Jokin motiivi väärällä lainaajalla alunperin varmasti on, mutta homma saattaa niin sanotusti karata käsistä odottamattomalla tavalla. Miten sitten taistella myyttejä vastaan? Kuten tässäkin kirjassa: Tarkista lähteesi.
R.M. McNeill: Principles of Animal Locomotion
Varoitus: Tämä ei ole helppoa luettavaa, enkä suosittele tätä ihan kaikille. Jos kuitenkin olet kiinnostunut liikkumisen biomekaniikasta, niin tässä on kirjoittaja — alan nyt jo edesmennyt legenda — jota kannattaa kuunnella. Kirjassa käydään yksityiskohtaisesti läpi kävelyn, juoksun, hyppäämisen, lentämisen ja uinnin mekaniikkaa. Lukemalla selviää mm. miksi ihminen vaihtaa kävelystä juoksuun aina samassa vauhdissa ja miksi me kaikki kävelemme vapaaehtoisesti samalla nopeudella n. 5 km/h. Tarkastelussa ei ole pelkästään ihminen, vaan myös isot ja pienet nelijalkaiset pussirotasta norsuun ja muut eläimet kaloista lintuihin. Kirja sisältää kaavoja ja numeroita, mutta koska kieli on helppolukuista, kirja ei tunnu raskaalta. Kirja on asiasisällöltään sen verran rikas, että se sopii oppikirjaksi yliopiston opiskelijalle ja jatko-opintoihin sekä insinööreille. Kirjaa voi kuitenkin suositella myös tiedonjanoisille valmentajille ja erityisesti heille, joilla on halua perehtyä liikkumisen ymmärtämiseen fysiikan lakeja ja menetelmiä käyttäen.
D. Sumpter: Soccermatics
Tämänkertaisen listan ainoa futista käsittelevä kirja. Ja sekin tehdään hieman tavanomaista poikkeavasta näkökulmasta. Kirjoittaja on englantilainen matemaatikko, joka asuu Ruotsissa ja laskee pallon lentoratoja, tekee pelianalyysiä ja testaa voiko uhkapelaamisella rikastua. Kirja ei sisällä matemaattisia kaavoja, joten sen voi huoletta ottaa käteensä, vaikka olisi nukkunut koulun matematiikan tunnilla. Kirjan ehkä mielenkiintoisinta antia on se, kun kirjoittaja perehtyy Valioliigan joukkueiden pelianalyytikoiden työhön, ja mitä hän sieltä löytää — tai oikeammin ei löydä. En paljasta kaikkea tässä. Lukekaa itse niin uskotte.
D. Eagleman: Aivot — ihmisen tarina
Kirjoittaja on aivotutkimuksen rocktähti, eikä syyttä. Hän osaa kirjoittaa mukaansatempaavasti tuosta pääkopan sisällä sijaitsevasta puolitoistakiloisesta hyytelömassasta, joka sisältää koko minuuden. Kirja katsoo myös menneisyyteen ja tulevaisuuteen, ja pyrkii ymmärtämään mistä tulemme ja mihin menemme aivojen toiminnan kautta. Jalkapallovalmentajan näkökulmasta nostan esiin yhden mielenkiintoisen kohdan, joka liittyy näkemiseen. Näkemiseen tarvitaan nimittäin muutakin kuin silmät. Tämä johtuu siitä, että aivojen näköalue käsittelee paljon suuremman määrän dataa kuin silmät sille välittävät. Tästä taas seuraa, että kuva jonka “näemme” on suurelta osin mielikuvituksen tuotetta. Tämä asettaa jalkapallon kaltaisessa nopeassa pelissä ennakoinnin roolille havainnoinnissa aivan uuden merkityksen: Emme näe pelkästään kuvaa, jonka silmät meille välittävät, vaan näemme yhdistelmän silmien tuottamasta reaaliaikaisesta kuvasta ja aivojen odotusten perusteella valmiiksi rakentamasta kuvasta. Tästä kirjasta on tehty myös samanniminen TV-sarja, joka on lähetetty YLE:ltä.
Kirja on saatavilla suomeksi.
Lukusuositusten ensimmäinen osa on nähtävissä täällä.
