Kantavaimennetut ja pronaatiotuetut juoksukengät: Missä on todistusaineisto?

2004 Dennis Bramble ja Daniel Lieberman esittivät maailman arvostetuimmassa tiede julkaisussa, Naturessa, teorian, jonka mukaan ihminen on kehittynyt yhdeksi maapallon parhaaksi kestävyysjuoksijaksi, koska on pystynyt hankkimaan ravintoa juoksemalla kiinni nelijalkaisia juoksuun erikoistuneita nisäkkäitä. Jos teoria pitää paikkansa, se tarkoittaa, että ihminen on syntynyt juoksemaan avojaloin.

Tämän jälkeen väittely juoksujalkineiden eduista ja vaaroista on räjähtänyt. Näin on käynyt niin tieteellisen yhteisön sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Valitettavasti tiede ei ole vielä pystynyt tarjoamaan varmaa vastausta. Moderni juoksujalkine ilmestyi vasta 70-luvulla, eikä ole olemassa luotettavia tutkimuksia, jotka osoittaisivat jalkineiden suojaavan sellaisilta rasitusvammoilta, joita avojalat aiheuttavat.

Isoin ongelma lähes kaikissa tähän päivään mennessä raportoiduissa juoksun rasitusvammoja kartoittaneissa tutkimuksissa on, että ne eivät kerro sanallakaan, millä tekniikalla on juostu. Voisi kuvitella olevan eri asia törmätäänkö maahan kantapää edellä vai luonnollisesti päkiällä. Vai onko luonnollinen aina parempi?

Moni on sitä mieltä, ettei ole. Bakteerin aiheuttamaan tautiin sairastuttuasi menet lääkäriin, joka saattaa määrätä sinulle antibiootteja. Pian paranet. Luonnollista? Ei. Luonnollista olisi kärsiä taudin oireista, ja odottaa, että luonto parantaa – jos parantaa. Antibiootit ovat ihmisen keksintö, aivan kuten kantavaimennetut ja pronaatiotuetut kengät.

Meillä on siis oltava parempia argumentteja avojaloin juoksun puolesta kuin luonnollisuus. Vai onko todistusvelvollisuus sillä, joka väittää, että 2 miljoonan vuoden kuluessa evoluutio on antanut meille jalat joilla pystyy juoksemaan vammoitta? Vai sillä joka väittää 30 vuotta sitten keksineensä välineen, joka muuttaa täysin jalan luonnollisen biomekaanisen toiminnan, ja suojaa meitä väitetyiltä loukkaantumisilta?

Käytin tarkoituksella sanaa “väitetyiltä”. Ei nimittäin ole mitään syytä uskoa, että juokseminen itsessään aiheuttaa vammoja. Katsokaa lapsia. Lapset rakastavat juoksemista, ja rasitusvammat ovat heillä erittäin harvinaisia.

Mitä tiede sanoo?

Vuonna 2009 British Journal of Sports Medicine -lehti julkaisi katsauksen juoksujalkineiden terveysvaikutuksista: “Is your prescription of distance running shoes evidence based?” Tekijöiden yksiselitteinen johtopäätös oli, ettei mikään tieteellinen näyttö tue kantavaimennettujen ja pronaatiotuettujen jalkineiden käyttöä terveydellisistä syistä. Siksi kantavaimennettujen ja/tai pronaatiotuettujen kenkien suositteleminen tapahtuu vain ja ainoastaan henkilökohtaisen mielipiteen vuoksi. (Lähde.)

Usein jalkineita (neutraali, stabiili, pronaatiotuettu) suositellaan jalkaholvin kaaren korkeuden perusteella (korkea, normaali, matala). Tämän jaottelun logiikka on minulle tuntematon, kuten myös suurelle osalla muista biomekaanikoista. Suurena yllätyksenä ei siis tule, ettei jalkaholvin kaaren perusteella voi valita pronaatiotuettua kenkää.

Heinäkuussa 2010 sama lehti julkaisi tutkimuksen, jossa 81 naisjuoksijaa jaettiin ryhmiin heidän jalkateränsä perusteella (39 neutraalia, 30 pronatoivaa ja 12 voimakkaasti pronatoivaa), ja jonka jälkeen heille jaettiin satunnaisesti joko neutraali, stabiili tai pronaatiotuettu kenkä. Kolmentoista viikon harjoitusohjelman aikana pronaatiotuettu kenkä aiheutti eniten vammoja ja menetettyjä harjoituspäiviä sekä neutraalin että pronatoivan jalan omaavissa ryhmissä. Voimakkaasti pronatoivan ryhmän tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä ryhmän pienen koon vuoksi. Huomionarvoista kuitenkin on, että jokainen voimakkaasti pronatoiva juoksija, joka sai pronaatiotuetun kengän, raportoi loukkaantuneensa 13 viikon harjoitusjakson aikana! (Lähde.)

Yksikään luotettava tutkimus ei ole toistaiseksi verrannut avojaloin juoksemista jalkineilla juoksemiseen. Eikä kaikkien kärsivällisyys riitä näiden tulosten odottamiseen. Niinpä he keksivät älyttömiä  väitteitä sekä avojaloin juoksun puolesta että sitä vastaan.

Vuonna 2011 Journal of American Podiatric Medical Association -lehti teki katsauksen avojaloin juoksua koskeviin väitteisiin artikkelissaan: “Barefoot running claims and controversies: a review of the literature”. Kirjoittajien sanoin, “Vaikkei avojaloin juoksun paremmuudesta tai sen vammoilta suojaavasta vaikutuksesta ole näyttöä, useimmat sitä vastaan suunnatut väitteet eivät saa minkäänlaista tukea julkaistusta tieteellisestä kirjallisuudesta”. (Lähde.)

Yhteenveto – kenkäkaupassa

Kun seuraavan kerran painelet kenkäkauppaan, unohda aluksi väitteet jalkaterän kaaren yhteydestä pronaatiotuen tarpeeseen. Nämä väitteet on tieteellisesti kumottu. Valitse kenkä, jossa ei ole pronaatiotukea.

Mielestäni hyvän juoksukengän ominaisuuksia on lueteltu alla.

Tasainen pohja. Sen avulla on helppo omaksua juoksutekniikka, jossa kontakti tapahtuu oikeaoppisesti päkiällä. Kantapää on vain kävelyä varten.

Löysä pohja. Jalkaterä on fantastisesti suunniteltu koneisto, joka muuttaa muotoaan, mutta osaa jäykistyä juuri oikealla hetkellä antamaan hyvän tuen ponnistuksessa. Siksi jäykkä pohja on tarpeeton. Jäykässäkin pohjassa on oltava nivel varpaiden kohdalla. Ongelmia seuraa, jos pohjan ja jalkaterän nivelet eivät kohtaa. Niinpä on yksinkertaisempaa valita löysäpohjainen kenkä.

Tilaa jalkaterän muodonmuutokselle. Jalkaterä koostuu 26 luusta ja yli sadasta nivelsiteestä, lihaksesta ja jänteestä. Sen on tarkoitus muuttaa muotoaan ja toimia elastisen energian varastoijana.

Entäpä sitten avojaloin juokseminen? Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että avojaloin juoksu on äärettömän mukavaa – silloin kun se on mahdollista. Muina aikoina tai muissa olosuhteissa: Kevyt, vaimentamaton ja  jalkaterän muodonmuutoksen salliva kenkä takaa sen, että askellus tapahtuu päkiällä ja jalka pääsee toimimaan biomekaanisesti oikein.