Menestyvän jalkapalloilijan on osattava pitää jatkuvasti “katse ylhäällä”, sanoo pojistaan kaksi ammattijalkapalloilijaa kasvattanut Alexei Eremenko Senior (90min, 1/2015). Harmillisesti Suomessa tähän ei ole oikein vielä herätty, ja harjoittelussa kiinnitetään edelleen liian paljon huomiota pelkällä pallolla tehtäviin harjoitteisiin. Tätä kutsutaan “taitokulttuuriksi”, mutta väitän, ettei se ole sitä. Taitoa on pitää pallo oman joukkueen hallussa, murtautua maalintekotilanteeseen ja riistää pallo vastustajalta. Mikään näistä ei onnistu ilman hyvää havainnointikykyä.
Tässä kirjoituksessa annetaan tutkimuskirjallisuuden vastata kysymykseen, miksi yksi näkee kentällä enemmän kuin toinen, ja mitä merkitystä sillä on pelin voittamisen kannalta. Seuraavasta kappaleesta eteenpäin teksti on tiivistelmä jalkapalloilijoiden havainnointikykyä käsittelevästä kokoelma-artikkelista Perceptual skill in soccer: Implications for talent identification and development (Williams, 2000, Journal of Sport Sciences).
Hyvän jalkapalloilijan tunnistaa kentällä nopeasti. Hän on kuin Jedi-ritari, jonka kohdalla aika näyttää hidastuvan eikä tilanteen ratkaisemin koskaan tapahdu kiireessä. Kyse ei ole sattumasta, vaan ennakoinnista. Ennakointi on taitoa yhdistää näköhavainto pitkäkestoisen muistin kanssa ja suhteuttaa vastaus omiin taitoihin. Yksinkertaisesti: Taitavammat pelaaja valitsevat useammin ja nopeammin ratkaisun, jolla on hyvä onnistumistodennäköisyys, ja siksi heidän menestyksensä on pitkällä aikavälillä parempi verrattuna vähemmän taitaviin pelaajiin.
Jalkapallossa, kuten kaikissa joukkuepeleissa, vastustaja pyrkii jatkuvasti omilla toimillaan viemään ratkaisuihin käytettävän ajan ja tilan pois. Pelaajalla ei siis ole aikaa kaiken mahdollisen informaation havaitsemiseen. Miten parhaat pelaajat menestyvät tässä rajallisessa ajassa? Onko heillä jokin maaginen silmä, jolla he näkevät paljon enemmän kuin tavalliset pelaajat? Tutkimusten mukaan ei ole. Pelaajien näkökyvyssä ei ole havaittu eroja. Parhaat pelaajat eivät siis näe enemmän, vaan osaavat kaivaa näkemästään informaatiosta menestymisen kannalta olennaiset asiat tehokkaammin kuin tavalliset pelaajat.
Taitavat pelaajat luokittelevat näkemänsä informaation, mikä nopeuttaa heidän päätöksentekoaan. Pelaajat eivät siis jatkuvasti seuraa kaikkea mitä kentällä tapahtuu, vaan luokittelevat näkemänsä isommaksi kokonaisuudeksi, ja osaavat tämän perusteella ennakoida tulevia tapahtumia. Tämä on tutkimuksissa osoitettu siten, että taitavat pelaajat muistavat jälkeenpäin tarkemmin videolta näytettyjä peliin liittyviä tilanteita kuin vähemmän taitavat pelaajat, vaikka eroa muistamisessa ei ole peliin liittymättömien tilanteiden (esim. lämmittely, pelaajan vaihto) muistamisessa. Ero näkyy myös testissä, jossa pelaajille näytetään satunnaisesti videopätkiä, joissa silloin tällöin toistuu sama videopätkä: Taitavammat pelaajat muistavat vähemmän taitavia pelaajia paremmin sellaisen videopätkän, joka on jo aiemmin näytetty, mutta vain silloin kun kyseessä on pelitilanne. Taitavilla pelaajilla on siis muistissaan paljon pelimalleja, ja he osaavat näkemänsä perusteella nopeasti luokitella mihin pelimalliin nähty tapahtuma kuuluu. Siksi he osaavat aiemmin ennakoida, mitä kentällä tulee tapahtumaan, kuin vähemmän taitavat pelikumppaninsa.
Taitavat pelaajat osaavat myös lukea vastustajan liikkeitä ja ennakoida tulevia tapahtumia sattumaa paremmin. Eniten tätä taitoa on tutkittu rangaistuspotkuissa, mutta voidaan olettaa, että samanlaisia strategioita pelaajat käyttävät myös muissa pelitilanteissa. Taitavien pelaajien on havaittu ennakoivan vähemmän taitavia paremmin laukauksen suunnan, kun rangaistuspotku näytetään pelaajille videolta, mutta kuva katkaistaan 40—120 millisekuntia ennen osumaa palloon. Tässä taitavat pelaajat kohdistavat katseensa säännöllisemmin tiettyihin avainpaikkoihin, kun taas kokemattomien pelaajien katseet vaeltelevat ympäriinsä. Yleisimmin katse kohdistetaan potkaisevan pelaajan lantioon, koska juuri lantion asento voi kertoa mihin potku suunnataan: Oikeajalkaisen pelaajan lantio on enemmän ”auki” sivulle silloin, kun pelaaja potkaisee maalivahdista katsoen vasemmalle, kun taas oikealle suunnatussa potkussa lantion on ”suljettu” eli käännetty enemmän suoraan eteenpäin. Ero korostuu, kun laukaistaan sisäsyrjällä.
Taitavat pelaajat käyttävät havainnointiin olevan rajallisen ajan paremmin hyväkseen hyödyntäen tehokkaampia etsintästrategioita. Kun taitavien pelaajien silmänliikkeitä on seurattu, on havaittu ensinnäkin, että taitavat pelaajat kohdistavat katseena harvempiin paikkoihin ja pitävät katseensa kohdistettuna kauemmin. He osaavat valita pelistä ne paikat, jotka tarjoavat eniten tietoa onnistuneen ratkaisen kannalta, ja pystyvät keskittymään tähän olennaiseen informaatioon kauemmin, koska heidän katseensa ei vaeltele kuten vähemmän taitavilla pelaajilla. Esimerkiksi hyökkäystilanteessa kokeneet pelaajat olivat kiinnostuneita maalinteon kannalta olennaisista asioista kuten puolustajan sijainnista ja vapaista alueista, kun taas kokemattomat pelaajat etsivät tietoa vähemmän merkityksellisistä asioista kuten omista pelaajista, pallosta ja maalista.
Puolustustilanteessa kokeneet pelaajat valitsevat hieman erilaisen etsintästrategian kuin hyökkäystilanteessa. Siinä missä kokemattomat puolustajat ”tuijottavat palloa”, kokeneet puolustajat hakevat katseellaan jatkuvasti tietoa pallon ulkopuolisista tapahtumista kuten pallottomien hyökkääjien sijainneista ja liikkeistä. Tämä on päinvastainen tapa kuin hyökkääjillä, jotka etsivät tietoa pitkään samasta kiinnostavimmasta kohteesta. Erilaiset etsintästrategiat voivat johtua hyökkäyksen ja puolustuksen erilaisesta luonteesta. Hyökkäyksessä pelaaja käy mielessään läpi monenlaisia ratkaisuvaihtoehtoja, ja lopulta valitsee itse mitä niistä käyttää. Puolustaja käy vaihtoehtoja läpi samalla tavalla mielessään, mutta on lopulta pakotettu reagoimaan siihen, mitä vastustaja tekee.
Rajatulla pelaajamäärällä, esimerkiksi 3 vs 3 ja 1 vs 1, tehdyissä kokeissa on myös saatu selville kuinka kokeneet puolustajat hyödyntävät ääreisnäköään, sitä näkökentän osa-aluetta joka on tarkan näköalueen ulkopuolella. Esimerkiksi 3 vs 3 tilanteessa, jossa pallo on keskimmäisellä hyökkääjällä, kokeneet puolustajat keskittävät katseensa kokemattomien tavoin pallolliseen vastustajaan, mutta pystyvät havainnoimaan myös ääreisnäköalueen tapahtumia, mihin kokemattomat puolustajat eivät pysty. Katsoessaan pallollista pelaajaa kokeneet pelaajat eivät kiinnitä niinkään huomiotaan palloon, vaan pelaajan vartaloon. Katsomalla esimerkiksi lantion asentoa, puolustajat voivat päätellä mihin suuntaan pelaajan syöttö lähtee. Ääreisnäöllään puolustajat hakevat varmistusta tekemilleen johtopäätöksille.
Yksi vastaan yksi tilanteissa kokeneet puolustajat ennakoivat myös hyökkääjän liikkeet kokemattomia puolustajia paremmin. Vaikka kokeneet puolustajat keskittävät huomionsa enemmän hyökkääjän lantion seudulle, he pystyvät silti ennakoimaan hyökkääjän liikkeet paremmin kuin kokemattomat, jos hyökkääjän lantion tai jalkojen alue peitetään kuvasta. Lantion alue voi olla sopivin keskittymisen kohta kolmestakin syystä: 1) Lantion kierrosta ehkä voi päätellä mihin suuntaan hyökkääjä on kääntymässä. 2) Lantiossa sijaitsee hyökkääjän massakeskipiste, joten sen liikkeessä tapahtuva muutokset ovat hitaampia kuin vaikkapa hartioiden. 3) Lantion keskeisen sijainnin vuoksi siihen katseensa keskittämällä on helppo hyödyntää myös ääreisnäköaluetta.
Kokeneet puolustajat siis käyttävät hyvin erilaisia etsintästrategioita menestyäkseen erilaisissa tilanteissa. 11 vs 11 tilanteessa puolustajat liikuttavat usein katsettaan, koska käsiteltävää informaatiota on paljon ja se muuttuu kaiken aikaa. Kontrolloidummassa 3 vs 3 tilanteessa kokeneet puolustajat sen sijaan näyttävät usein valitsevan yhden kiintopisteen strategian, jossa katse ei liiku pisteestä toiseen. Tämän strategian etuja ovat sen tehokkuus, koska tarkennuspisteen vaihtaminen on informaation prosessoinnin kannalta hukkaan heitettyä aikaa, ja toisaalta ääreisnäköalueen kyky havaita liikettä on tehokkaampi kuin terävänäköalueen.
Jalkapalloilijoiden kykyä arvioida omia ennusteitaan on tutkittu verrattain niukasti, mutta esimerkiksi mailapeleistä tiedetään, että pelaajat pyrkivät arvioimaan, mikä on kunkin tapahtuman todennäköisyys. Yhden tutkimuksen mukaan mailapelissä pelaaja tekee ennakoivan liikkeen silloin, kun arvioi, että ennakoitu tapahtuma toteutuu yli 70 % prosentin todennököisyydellä. Jalkapalloilijankin on tehtävä vastaavia arvioita jatkuvasti, vaikkei niistä olekaan vielä tutkittua tietoa. Esimerkiksi syöttöä antaessaan pelaaja joutuu punnitsemaan mikä on pallonmenetyksen riski, ja kannattaisiko sittenkin valita toinen vaihtoehto.
Yhteenvetona pelaajien havainnointikyvystä voidaan siis todeta, että taitavammat pelaajat osaavat nopeammin erotella näkemästään informaatiosta merkitykselliset asiat, kuin vähemmän taitavat, ja pystyvät siksi ennakoimaan nopeammin ja varmemmin kentän tapahtumia. Koska hyvä ennakointikyky perustuu pitkäkestoiseen muistiin tallentuneisiin ratkaisumalleihin, ennakointi todennäköisesti kehittyy runsaan harjoittelun myötä. Vielä ei osata kuitenkaan sanoa varmasti sitä, onko harjoittelun oltava lajispesifistä vai voiko ennakointikyky kehittyä siirtovaikutuksen kautta myös muista lajeista, eikä sitä kehittyykö ennakointikyky tehokkaammin ohjatussa harjoittelussa vai vapaa-ajan pelailuissa. Useissa tutkimuksissa on havaittu kilpailun määrä olevan yhteydessä hyvän havainnointikyvyn kehittymiseen. Tästä ei välttämättä pidä vetää sitä johtopäätöstä, että itse kilpailu olisi havainnointikykyä kehittävä tekijä – joskin se voi parantaa keskittymistä – vaan yhteys voi selittyä myös sillä, että kilpailu sisältää aina pelaamista, ja sitä kautta kehittää pelitilanteiden tulkintaa, kun taas harjoitus voi sisältää paljon muutakin kuin pelaamista.
